Mielenrauhaa

Eilen, kesälomani viimeisen päivän aamuna, nautiskelin tapani mukaan aamiaista parvekkeella. Tämä oli monella tavalla hyvä loma, oikein hyvä. Käytin paljon aikaa luovaan toimintaan, vietin aikaa ystävieni kanssa, tutustuin uusiinkin ihmisiin ja tutustuin myös ihan uudella tavalla omaan kotikaupunkiini. Mieli sekä lepäsi että avartui. Tälle lomalle jäin aika ikävässä olotilassa, takana on vähän rankempia aikoja, jonka pohjakosketus tänä keväänä asetti tälle lomailullekin tavoitteen: rentoudu!

En ole löhölomaihmisiä. Ihailen tavallaan henkilöitä, jotka pystyvät juurtumaan riippukeinuun tunti- jopa päiväkausiksi lekottelemaan. Kokeilin tätä ja noin puolen tunnin kuluttua alkoi aurinkotuoli allani tuntua epämukavalta ja mieli levottomalta. Ymmärsin, että se ei ole minun varsinainen tapani rentoutua, vaikka välillä onkin mukava hetkeksi lötkähtää lukemaan lehteä tai hyvää kirjaa tai viivähtää viihdyttävän elokuvan tai tv-ohjelman parissa. Niinpä otin pensselin käteen ja maalasin taas muutaman valokuvakehyksen. Heti tuli parempi olo :)

Olen ihan tosissani yrittänyt opetella rentoutumista sillä “perinteisellä“ tavalla, mikä tuohon sanaan usein liitetään. Jumppatunneilla lähinnä kiusaannun siitä pakollisesta viisiminuuttisesta pötköllään jumpan lopuksi. Milläs siinä relaat, kun koko ajan odotat ohjaajan sanovan, että aika loppui, nyt ei saa enää rentoutua vaan pitää lähteä kotiin. Phah! Epätoivoisin yritykseni tältä saralta oli viime talvella, kun päätin lähteä kokeilemaan joogaa. Joo, ei! Yritin väkisin vääntäytyä fysiikan lakeja rikkoviin asentoihin ja päässäni takoi vain:” Nyt sun kuule pitää nauttia tästä, relata, selkeyttää pää”. Selkeyttihän se ainakin yhden asian: minusta ei tule joogia :) Youtuben rentoustusmusiikit ja -tarinat on kokeiltu: tylsää! Lähinnä keskityn odottamaan, että koska tämä jollotus loppuu… Rankka rokki ja jokin mielenkiintoinen tuunausprojekti toimii minulle huomattavasti paremmin.

Olen viimeisen vuoden aikana tietoisesti, alitajuisesti varmaan jo aiemminkin, alkanut etsiä omaa polkuani tasapainoon ja hyvinvointiin. Miettinyt, mikä olisi juuri minulle hyväksi, ollut välittämättä muiden mielipiteistä, koska noh, nehän on vaan mielipiteitä :) Jokainen on kuitenkin itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, itsen ulkopuolelta sitä on turha valmiina odottaa tulevaksi. Olen lukenut kirjoja, selaillut nettiä, funtsinut asioita itsekseni, jakanut ajatuksia ystävieni kanssa. Vihdoin eilen aamiaisella parvekkeella tajusin, että ei sitä tarvitse etsiä, se on jo olemassa tässä lähellä, tässä hetkessä. Huomasin olevani tosi rento. Olin saanut nukuttua kunnolla, tämän lisäksi ravintolisäkokeiluni oli johtanut fyysisen olotilan huomattavaan parantumiseen, olin saanut uusia kokemuksia ja nauttinut hyvien ihmisten seurasta, mikä oli kohottanut mielialaani. Mutta ennen kaikkea: olin saanut tehdä sitä mitä rakastan eli jotain luovaa. Siinä missä joku toinen tarvitsee riippukeinun rentoutuakseen, minun pitää ottaa käteeni pensseli tai jokin muu työkalu ja alkaa vääntää jotain näkyvää.

Jokaisella meistä on oma tapansa rentoutua. Kannustan sinuakin etsimään omaasi. Kaikki se tieto, mitä olen viimeisen vuoden mittaan ahminut eri lähteistä jalostuu minulle sopivaan muotoon siinä vaiheessa, kun istahdan tekemään käsitöitä. Tällä hetkellä mieleni taitaa muistuttaa vielä hyvin paljon alla olevaa kuvaa. Osa on selkeästi ja siististi kerällä, osa on vielä selvittämätöntä vyyhteä. Mutta jatkan kerimistä ja vyyhden selvittämistä uteliaisuudella ja innolla: siitähän tässä elämässä taitaa juuri olla kyse :)

PS. Jos kiinnostuit selvittämään omaa vyyhteäsi, annan vinkkinä pari kirjaa, joista itse olen saanut kicksejä. Louise Hay: "Muuta ajatuksesi, muutat elämäsi". Kaisa Jaakkola: "Hormonidieetti". Molemmista aihepiireistä löytyy paljon muutakin kirjallisuutta, netti on täynnä tietoa ja kun avaa suunsa niin yllättävän paljon löytyy samanlaisia ajatuksia pyöritteleviä ihmisiä, joilta saa lisää tietoa ja vinkkejä. Eikun kerimään vaan :)