maanantai 23. heinäkuuta 2012

Historiaa


Olen harrastanut käsitöitä melkeinpä aina. Ostin ensimmäisen ompelukoneeni viisitoistavuotiaana. Ompelu on edelleen yksi rakkaimmista harrastuksistani, mutta sen rinnalle on tullut myös paljon muunlaista tekemistä. Rakastan sisustamista ja varsinkin kaikenlaista suunnittelua ja visiointia siihen liittyen. Ostan kirpparilta vanhoja käyttö- ja koriste-esineitä ja tuunailen niitä uuteen uskoon. Skräppäilen kortteja - tosin tämä harrastus on vasta ihan opetteluvaiheessa. Teen myös ihan uusia esineitä, kuten ikkunamobileja ja avaimenperiä helmistä. Oikeastaan vain taivas on rajana - niin ja työskentelytilat. Kodissani ei kovin suuria projekteja mahdu tekemään, mutta käyttämällä mielikuvitusta saa kyllä tarpeen vaatimat työskentelytilat toteutettua. Vai mitä tuumaat siitä, että parvekkeen voi vuorata jätesäkeillä, jotta pystyy entisöimään vanhan kirjoituspöydän :) Onneksi usein voi valita sen, näkeekö ongelmia vai ratkaisuja.

Tuunausinnostukseni sai oikeastaan alkunsa muutamia vuosia sitten tästä.




Parikymmentä vuotta kuljetin mukanani vanhaa nukkekotiani paikkakunnalta toiselle. Isosiskoni mies teki sen minulle joululahjaksi ollessani n. 10-vuotias. Olen hänen tyttären tyttärensä kummitäti ja löydettyäni nukkekodin varastosta päätin antaa sen pikku-neidille. Hän ei ehtinyt nähdä pappaansa ennen tämän poismenoa, joten sikälikin oli mielestäni kiva ajatus, että hän sai tätä kautta muiston papastaan ja että nukkekoti jatkoi elämäänsä suvun leikeissä. Tosin sitä piti pikkuisen ensin modernisoida… Tapettia saatiin vielä lisäksi minun kotoani eli neidin isomummulasta, joten tässä on monenlaista perinnettä mukana. Talo on aktiivisessa käytössä nykyään ja siitä on saanut kodin mm. Polly Pocket kavereineen.

Tänä päivänä tekeminen on tuosta laajentunut, mutta yksi teema näyttää seuraavan minua sitkeästi: jonkinlaista tönöä pitää aina olla tuunaamassa :)



2 kommenttia:

  1. Vitsit että on kiva kun oot luonu tällaisen blogin :) Tosi kiva nähdä sun kädenjälkeä näin virtuaalisesti, kun ei livenä turhan usein nähdä. Muistan kuitenkin hyvin viime kerran (josta on jo varmaan kolme vuotta!) kun kävin kylässä ja asunto oli kerrassaan upea ja sellanen mieleen painuva.. Just sellanen Tiiu-tyylinen, raikas ja se käden jälki tuli ihanasti esiin.

    VastaaPoista
  2. Oi kiitos :) Rakastan sisustamista ja on ihanaa laittaa kotia. Jotenkin sellainen sisäinen tarve luoda kauneutta ympärilleen on ollut minussa aina, mutta ihan viime vuosina vasta olen lähtenyt sitä laajemmin toteuttamaan. Se tunne, kun näet ideasi lähtevän itämään, kasvavan ja lopulta valmistuvan... :) Voi sitä iloa! Ja miten se on vaikuttanutkaan minuun ihmisenä. Omasta kokemuksestani voin lämpimästi suositella kaikille: tee sitä, mitä rakastat. Oli se kirjoittaminen, piirtäminen, puutarhassa möyriminen, kokkaaminen... Mitä vaan.

    VastaaPoista

Any comments?